Traumainformoitu työote
lääketieteessä
“Trauma is not what happened to you. It is what happens inside of you
as a result of what happened to you.
Trauma is that scarring that makes you less flexible,
more rigid, less feeling and more defended.”
- Gabor Maté
Traumainformoitu lähestymistapa lääketieteessä katsoo ihmisen fyysisten ja psyykkisten
oireiden juurisyihin, jotka ovat usein ylisukupolvisia.
Traumalla tarkoitetaan jotain yksittäistä tai toistuvaa sietokyvyn ylittävää tapahtumaa.
Vähemmän tunnettu trauman muoto on lapsuusajan krooninen toksinen stressi
Lapsuuden kroonisen toksisen stressin muodostuminen:
Tällaisen stressin muodostumiselle on otollista, jos olemme
-
joutuneet sikiöaikana tai lapsuudessa kokemaan toistuvasti jotain kipeää
ja sen lisäksi
-
jääneet kokemuksemme kanssa yksin (ilman empaattista ja lohduttavaa aikuista).
Nämä lapsuudenaikaiset haittatapahtumat (Adverse Childhood Experience, ACE) voivat olla merkittävä riski
myöhemmälle psyykkiselle ja fyysiselle sairastavuudelle, muun muassa:
-
masennus
-
ahdistus
-
ADHD
-
autoimmuunisairaudet
-
sydän- ja verisuonisairaudet
-
maligniteetit
Lapsuuden haittatapahtumaluokkia (Adverse Childhood Experience, ACE) on kymmenen.
Ne jakautuvat kolmeen pääluokkaan:
-
Kodin stressitekijät: vanhempien välinen henkinen tai fyysinen väkivalta, päihteiden käyttö,
mielenterveysongelmat, avioero, rikollisuus -
Lapsen kaltoinkohtelu: fyysinen tai henkinen väkivalta, seksuaalinen hyväksikäyttö
-
Lapsen laiminlyönti: fyysisten tai emotionaalisten tarpeiden laiminlyönti
Mitä suurempi ACE-pistemäärä (maksimi 10 pistettä), sitä suurempi on sairastumisriski elämän aikana.
JÄÄDYTETYT TUNTEET
Lapsi ei osaa vielä säädellä voimakkaita tunteitaan, vaan tarvitsee siihen aikuisen rauhoittavaa tukea. Näin hän oppii ajan myötä itse säätelemään vaikeita tunteitaan.
Jos olemme toistuvasti lapsuudessa jääneet yksin vaikeiden tunteiden tai tilanteiden kanssa, olemme joutuneet jäädyttämään nämä tunteet tai tilanteet syvälle alitajuntaamme. Tämä vie psyykeeltä paljon voimavaroja.
Lisäksi psyykeemme joutuu kehittämään suojelija-osia, joiden tehtävänä on viedä huomiomme pois näistä traumamuistoista ja pitää huolta, etteivät ne nouse tietoisuuteemme.
Elämän erilaisissa tilanteissa ja vuorovaikutussuhteissa nämä traumatisoituneet osat voivat kuitenkin nousta esiin.
PELOT JA AGGRESSIOT
Erilaiset jäätyneet tunteet, kuten pelko, raivo, ahdistus, paniikki, häpeä, suru, voivat triggeröityä ja nousta esiin erilaisissa tilanteissa.
Niiden intensiteetti voi olla niin voimakas, että saatamme tuntea kuin hukkuvamme niiden alle.
Alamme pelkäämään pelkoa, ahdistumaan ahdistuksesta, vihaamaan raivoamme, häpeämään häpeäämme.
Näin ajaudumme yhä syvemmälle negatiivisten olotilojen kuiluun.
ADDIKTIOT
Suojelija-osat auttoivat meitä lapsena turruttamaan vaikeita tunteita tai käyttäytymään niin, että saimme vanhempiemme hyväksynnän.
Näitä ovat esimerkiksi jäätyminen, dissosiaatio, miellyttäminen, ylikiltteys, ylipärjäävyys, ylisuorittaminen, perfektionismi, kontrolli.
Myös addiktioiden funktio on turruttaa emotionaalista kipua, joka
on usein lähtöisin lapsuudesta.
Addiktio ei siis ole ongelma, vaan (epäterveellinen) tapa yrittää ratkaista
alla olevaa ongelmaa.
MYÖTÄTUNTO
Sen sijaan, että pyrkisimme pääsemään eroon, turruttamaan, hiljentämään tai poistamaan oireita, pysähdymme tutkiskelemaan, mistä nämä oireet ovat peräisin ja mitä ne haluavat meille kertoa.
Myötätuntoisella asenteella voimme alkaa integroida näitä haavoittuneita ja uupuneita osia
takaisin itseemme.
Muovaamme itseämme
pirstaloituneesta kokonaiseksi.